Rituaaliruoat

Angeliki Giannakidoun, Traakian etnologisen museon perustajan ja hallituksen puheenjohtajan mielipidekirjoitus

Vuonna 2025 ruoka ja ruokavaliot ovat keskellä suurta, monitahoista ilmasto-, ympäristö- ja yhteiskunnallista kriisiä, joka on viime kädessä seurausta kulttuurikriisistämme.
Teknokraattinen lähestymistapamme elintarviketuotantoon ja sen hallintaan vaikuttaa ruokaturvan parantamisen sijaan osallistuvan sen huonontamiseen. Kriisi paljastaa, että luontosuhteemme on palattava ylivallasta keskinäiseen riippuvuuteen, otettava taas huomioon ajan kierto ja huomioitava yhteisön voima. Satojen epäonnistumiseen, tauteihin ja kaaokseen ei voida puuttua ilman kollektiivista vastuuta. Juuri ruoka yhdistää meidät maahan, ajan kiertoon (kuolema – uudelleensyntyminen, talvi – kevät) ja yhteisöön.

Ruoka ja ravitsemus kantavat kulttuurista muistia, koska ne auttavat säilyttämään perinteisiä tekniikoita ja ylläpitämään sosiaalisia siteitä (kollektiivinen ruoanlaitto, juhlat). Niinpä ne herättävät nostalgiaa, koska mieli yhdistää maut suoraan tunteisiin.
Ne täyttävät myös ihmisen ensisijaiset selviytymis- ja eloonjäämistarpeet ja samalla ravitsevat kollektiivista vatsaa (materialistinen antropologi Marvin Harris) sekä kollektiivista mieltä (strukturalistinen antropologi Claude Lévi-Strauss).
Tämä tiivis perinteiden historia on uskonnollisten ja kulttuuristen käsitysten varasto, joka on täynnä rajoja ja identiteettejä, tarinoita kumppanuudesta ja juhla-aterioista Homeroksen ajoista nykypäivään saakka.

Vielä nykyisellä tekoälyn aikakaudellakin kirkolliset rituaalit Herraa ja Neitsyt Mariaa kunnioittavissa juhlissa kulkevat rinnakkain ja risteävät historian eri aikakausilta peräisin olevien totuttujen tapahtumien, käytäntöjen ja rituaalien kanssa. Ajattomina ne ilmaisevat maaseudun asukkaiden toiveita hyvästä satovuodesta maanviljelykauden epävakaissa käännekohdissa.

Kaikissa liturgiseen kalenteriin kuuluvissa perheen tai yhteisön rituaalinomaisissa ateriahetkissä ja kokoontumisissa ruoalla on hallitseva asema ja tärkeä symbolinen merkitys.
Tämä koskee erityisesti traakialaista joulunviettoa.

Joulupöytien keskipisteessä ovat Kristusta symboloivat Christopsomo-leivät ja joulukoulouriat, jotka koristellaan risteillä ja lyhteillä ja jätetään yhdeltä puolelta avonaisiksi, jotta hyvä onni pääsee sisään. Tarjolla on myös erilaisia hunajaa sisältäviä ruokalajeja, hunajaisia piirakoita ja granaattiomenan siemeniä sisältäviä katachysmatoja, paastonajan kierrepiiraita, saragliaa ja kaalikääryleitä, jotka symboloivat kapaloihin käärittyä Kristusta. Kaikki ruokalajit valmistetaan huolellisesti ja niille annetaan paljon symbolista arvoa hyvän vuoden tuojina sekä maan ja ihmisten hedelmällisyyden varmistajina.

Yksi Traakian mielenkiintoisimmista ruokaperinteistä joulunajan 12 päivän aikana on gourounochara, eli sian teurastus. Perinteisen tavan mukaan perheet kasvattavat sian vuoden aikana joulunaikana tapahtuvaa teurastusta ja syömistä varten. Tämä on välttämätön teurastus, jonka rituaalin logiikka vapauttaa syyllisyydestä.

Lisäksi jouluaattona on tapana tarjota yhdeksän ruokalajia, ja tätä tapaa noudatetaan yhä edelleen kaikkialla Traakiassa sekä perheen että yhteisöjen tasolla. Aterian pyhyyttä vahvistavat rituaaliset käytännöt ja yhdeksän ruokalajin symboliikka, joka liittyy numeerisesti niihin yhdeksään kuukauteen, joiden ajan Neitsyt Maria kantoi Kristusta. Jokaisella ruokalajilla on syvempi merkitys, joiden kautta yhteisöt pohtivat kunnioitusta, pelkoja, toiveita, niukkuutta ja odotuksia.

Nämä symbolit ovat edelleen olemassa nykypäivänä, vaikkakin eri muodossa. Siitä osoituksena ovat piiraan symbolit. Kreikan Traakian alueen vasilopita on kierteinen juustopiiras, joka koristellaan onnea tuovilla merkeillä toisin kuin muualla Kreikassa, joissa piiraaseen piilotetaan onnenkolikko.

Näitä merkkejä ovat pitkää ikää symboloivat kolikot, härkiä kuvastavat hiilet, lehmiä symboloivat heinät sekä muut symbolit, jotka vastaavat kunkin perheen viljelemiä kasveja. Jokaisessa piiraassa on yhtä monta symbolia kuin taloudessa on jäseniä. Tiettyjen rituaalivaiheiden jälkeen kotitalouden pää määrittää perheen omaisuuden symbolit. Jokaiselle perheenjäsenelle annetaan piirakanpala, jossa on hänen symbolinsa, ja siihen liittyvät merkitykset luovat yhteyden tunnetta, joka syntyy velvollisuudesta ja suojelusta pelkän yksilöllisen näkökulman sijaan. Jos kyseisen symbolin kuvastamalle omaisuudelle, viljelykasville tai karjalle tulee hyvä vuosi, usko itse symbolin tuottamaan onneen vahvistuu.

Traakialainen piiras merkitsee symbolisesti ja semanttisesti kollektiivista vastuuta kaikissa mahdollisissa kriiseissä, jotka voivat liittyä niin ympäristöön kuin yhteiskuntaankin. Lisäksi ne liittyvät kotimaamme kehittämiseen, joka on meidän kaikkien vastuulla.