Mantelipuut

Soultana-Maria Valamoti

Mantelipuita on kasvanut Kreikassa vuosituhansien ajan. Nämä hedelmäpuut kukkivat aikaisin, ja ne kuuluvatkin kevään ensimmäisiin merkkeihin. Mantelipuiden arkeobotanisia jäänteitä on löytynyt arkeologisten kaivausten aikana esimerkiksi Argolidan Franchthin ja Kreetan Knossoksen ja Chrysin kaltaisilta neoliittisiltä ja pronssikautisilta alueilta. Nämä löydökset ovat yleensä olleet hiiltyneitä mantelin kuoria. Kreikassa elänyt esihistoriallinen väestö todennäköisesti korjasi mantelisatoa, mutta epäselvää on, olivatko ne karvasmanteleita vai jalostettuja ja viljeltyjä versioita. Theofrastoksen Kasveja koskevia syitä (300–200-luvuilla eKr.) -teoksen mukaan mantelipuut olivat huomattavan pitkäikäisiä, ja vanhemmat puut tuottivat enemmän hedelmiä. Samassa teoksessa Theofrastos mainitsee myös, että mantelipuut menestyivät myös kivisessä maaperässä, mutta hedelmällisemmässä maaperässä sadot olivat runsaampia ja parempia. Aristoteles (300-luvulla eKr.) puolestaan mainitsi, että mantelipuut tuottavat suurempia, makeampia ja pehmeämpiä hedelmiä, jos niitä lannoitetaan sian lannalla maaliskuussa.

Kuva 1. Manteleita kuorineen. Mikri Mantineia, Messinia, elokuu 2016. Kuva: S.M. Valamoti

Muinaisesta kreikkalaisesta kirjallisuudesta löytyy viittauksia mantelipuihin ja niiden hedelmiin. Vaikka niitä onkin suhteellisen vähän, ne tarjoavat kuitenkin näkymän manteleiden merkitykseen muinaisessa kreikkalaisessa ruokavaliossa. Mantelit mainitaan muinaisten komedioiden ruoka-aineluetteloissa esimerkiksi Ferekrateen (400-luvulla eKr.) ja Alexiksen (300-luvulla eKr.) teoksissa, mikä osoittaa, että niitä käytettiin antiikin aikana laajalti. Erityisesti Naxoksen mantelit näyttävät olleen tuolloin varsin kuuluisia, mikä käy ilmi Eupolis- ja Frynikhos-nimisten komediakirjailijoiden teoksista (400-luvulla eKr.). Manteleita on ilmeisesti tuotu myös ulkomailta. Tästä on osoituksena komediarunoilija Hermippoksen (400-luvulla eKr.) maininta manteleista, jotka olivat peräisin Paflagoniasta, Mustanmeren etelärannikolla sijaitsevalta Vähän-Aasian alueelta. Näyttää siltä, että manteleita on nautittu usein hunajan ja viinin kera, mikä käy ilmi komediarunoilija Antifaneen (300-luvulla eKr). teoksesta. 200- ja 100-luvuilla eKr. elänyt arkkitehti ja rakentaja Filon antaa Poliorcetica-teoksessaan reseptin virkistävään sekoitukseen, joka valmistetaan muun muassa hunajasta, seesaminsiemenistä ja manteleista. Sanottiin, että yksi kulaus tätä sekoitusta sai sotilaat jaksamaan marssilla ja varmisti ravinnonsaannin silloin, kun muonaa oli saatavilla niukasti. Se muistutti siis nykypäivän energiapatukoita.

Kuva 2. Makeita herkkuja, joissa on käytetty erilaisia manteleiden, seesaminsiementen ja hunajan yhdistelmiä, valmistettu Messiniassa ja ostettu Kalamatasta, elokuu 2021. Kuva: S.M. Valamoti

Aivan kuten antiikin aikaan, nykyisinkin mantelit ovat keskeinen ainesosa eri puolilla Kreikkaa valmistetuissa makeissa herkuissa. Niitä käytetään jauhettuina kakuissa, täytteenä filotaikinaleivoinnaisissa ja erityisesti kuuluisissa mantelikarkeissa, jotka ovat suosittuja Joonian- ja Egeanmeren saarilla sekä joillakin Manner-Kreikan rannikkoalueilla. Myös manteleista, sokerista ja vedestä valmistettu soumada-juoma on suosittu joillakin Kreikan saarilla ja koko Välimeren alueella. Muinaisissa teksteissä mainittua manteleiden ja hunajan yhdistelmää on saatavilla vielä nykyisinkin pastelia muistuttavana herkkuna, jota myydään niin paikallisissa puodeissa kuin supermarketeissakin. Jooniansaarilla kokonaisista, yleensä sokerikuorrutteisista manteleista valmistetaan makeisia, joita paikalliset kutsuvat nimellä mandoles.