Kohdista katseesi raaka-aineisiin: Taidevalokuvia ruoasta

Lähtöpisteenäni on aina kokin aikaansaama rakenne ja tapa, jolla hän on päättänyt asettaa ruoan esille. Jokaisen lopullisen ruokalajin taustalla on idea, raaka-aine ja tarina. Minun tehtäväni valokuvaajana ei ole pelkästään dokumentoida tuloksia, vaan kuvata mahdollisimman houkuttelevasti kaikki ne elementit, jotka yhdessä muodostavat ruokalajin, aina valaistuksesta ja kuvakulmista rakenteeseen, väreihin ja yksityiskohtiin.

Minulle ruokakuvaus on kerronnallinen työkalu. Kuvat ovat tapani hahmottaa tunteita, joita annos voi herättää, ja kuvata kokin visiota. Pyrin kuitenkin aina kunnioittamaan pääraaka-aineita. Olen myös sitä mieltä, että minulla on suurempi vastuu työskennellessäni kreikkalaisten tuotteiden parissa, olivatpa ne sitten SAN-tuotteita tai eivät. Näiden tuotteiden painoarvoa lisäävät niiden alkuperä ja paikallinen ilmasto, sekä tietysti niiden tuotantoon osallisina olleet ihmiset ja perinteet. Kuvieni kautta haluan kuvata niiden luonnollista tilaa ilman liioittelua, jolloin niiden oma aitous pääsee esiin.

Siksi järjestän aina tapaamisen kokin kanssa ennen jokaista ruokakuvausta. Juttelemme esimerkiksi ruokalajien järjestyksestä ja kulusta, mutta erityisesti jokaisen ruokalajin taustalla olevasta rakenteesta ja filosofiasta. Kokin tapa suhtautua raaka-aineisiin määrittää yleensä myös minun lähestymistapani. Tekemällä yhteistyötä esimerkiksi Nobun keittiömestarin Panagiotis Retzisin ja Onukin keittiömestarin Stamatis Skriapasin kanssa olen ymmärtänyt, kuinka tärkeä kokin ajatuksien ja valokuvaajan katseen välinen yhteys on.

Kuvatessani ravintoloissa katseeni ei koskaan keskity vain ruokiin. Pyrin vangitsemaan koko kokemuksen: tilan valaistuksen, estetiikan, palvelun ja ilmapiirin. Kaikki nämä muodostavat yhdessä taustan, josta kreikkalaiset tuotteet saavat merkityksensä ja roolinsa. Valokuvauksen tarkoituksena ei ole vain tuottaa kauniita kuvia, vaan viestiä tästä kattavasta kokemuksesta.

Ruokakuvauksessa on viime vuosina keskitytty yhä enemmän raaka-aineisiin. Mielestäni tämä on houkutteleva trendi, ja olen seurannut sitä jo vuosien ajan. Ruokakuvauksissa pidän eniten jälkiruoista, koska saamme syödä ne kuvaamisen jälkeen! Kun olemme herkutelleet, kuvaan lautasen uudelleen: Rakenteiden rikkoutuminen, sotkuisuus ja lautaseen jättämämme jäljet ovat osa ruoan aitoutta. Siksi en koskaan keskity pelkästään ”täydellisiin” ruokiin, vaan myös kuviin, jotka välittävät kokemuksia.

Mielestäni inhimillinen lähestymistapa valokuvaukseen on itse asiassa vieläkin arvokkaampaa nykypäivänä, jolloin tekoäly pystyy tuottamaan virheettömiä kuvia. Kun visuaalinen suunnittelu, tunne ja raaka-aineiden kunnioitus sopivat täydellisesti yhteen, valokuvaus voi olla ensimmäinen askel, jonka kautta suurempi yleisö tutustuu kreikkalaiseen ruokakulttuuriin ja sen perustuotteisiin.

Katia Dede, valokuvaaja.