Kreikkalainen ruoka lämmittää sielua

Manolis Papoutsakis, Kokki (Haroupi – Deka Trapezia – Pharaoh)

Kreikkalainen ruokakulttuuri on laaja mosaiikki, joka koostuu eri puolilta maata tulevista paikallisista ruoista, joilla kaikilla on yksi keskeinen piirre: Kreikan maku. Voidaan ehkä kysyä, onko sellaista käsitettä kuin ”Kreikan maku” oikeastaan edes olemassa, kun perinteitä, aineksia ja ruoanlaittotapoja on niin monia, että lopputulos on hyvinkin moninainen? Uskon kuitenkin vakaasti, että vastaus on kyllä.

Jos katsoo tarkasti ja alkaa tunnistaa kreikkalaisen keittiön piirteitä, alkaa myös nähdä perustavanlaatuisia yhtäläisyyksiä, jotka tuovat esiin alueelliset erot yhdistävät maut. Kreikassa perinteisesti käyttämämme tuotteet ovat omasta maastamme. Olipa kyse kasviksista, palkokasveista, villivihanneksista, yrteistä, oliiviöljystä tai lihasta, kalasta, juustosta tai muista proteiineista, ne ovat meidän omia raaka-aineitamme. Tuotamme ne itse tai keräämme ne luonnosta.

Kreikassa syömme perinteisesti vuodenaikojen mukaan kun kauden tuotteet ovat parhaimmillaan. Kausiluonteisuus on siis sääntö, ja luonto tarjoaa meille niin paljon joka vuodenaikaan, ettei ole tarvetta turvautua kauden ulkopuolisiin raaka-aineisiin. Kreikassa teemme ruokaa mutkattomasti. Mutkattomasti, ei yksinkertaisesti. Tämä mutkattomuus sekä kausiluonteisuus ja paikallisuus määrittävät makumme. Jokainen ruokalaji käyttää vain vähän ainesosia, ja kattila ja hidas kypsennys ovat hallitsevia valmistusmenetelmiä. Maut sekoittuvat, mutta loistavat myös erikseen. Vanhat tavat – säästeliäisyys, maltillisuus ja kyky saada aikaan enemmän vähemmällä – antavat keittiöllemme mahdollisuuden loistaa, erityisesti kun se yhdistetään huippulaatuisiin, kausiluonteisiin raaka-aineisiin.

Niinpä yksi haukkaus mistä tahansa päin Kreikkaa riittää. Riittää siis siihen, että vaikka silmät kiinni tietää, että ruoka on täältä kotoisin. Tätä on Kreikan maku. Se on konstailematon, tyydyttävä maku, joka lämmittää sielua.
Se on kreikkalaisen keittiön metafysiikkaa: se on enemmän kuin reseptien ja ruokalajien nimiä, sillä siitä syntyy tunnereaktio, joka alkaa suusta ja päättyy sydämeen. Olemme onnekkaita.

Tässä artikkelissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajan henkilökohtaisia mielipiteitä eivätkä edusta Kreikan maaseudun kehitys- ja elintarvikeministeriön näkökulmia tai mielipiteitä.