Viininviljelyllä on Kreikassa pitkät perinteet, jotka ulottuvat 2. vuosituhannelle eaa. Arkeologisia todisteita viininviljelystä on löytynyt jo mykeneläisen kulttuurin ajoilta. Merkittävimmät todistusaineistot viininviljelystä ovat kuitenkin peräisin antiikin ajalta, jolloin viinistä oli tullut olennainen osa kulttuuri- ja sosiaalista elämää.

Viinillä oli tärkeä rooli myös uskonnollisessa elämässä. Muinaiset kreikkalaiset palvoivat Dionysosta, joka oli viinin ja viinitarhojen jumala ja suojelija. Dionysia oli suuri juhla, jossa oli tanssia, teatteriesityksiä ja juhlallisuuksia, joissa viinillä oli keskeinen rooli. Sen tuotanto, kulutus ja yhteys uskonnollisiin rituaaleihin, juhliin ja symposiumeihin teki viinistä paitsi ruokavalion peruspilarin myös keskeisen osan sosiaalista kanssakäymistä ja vieraanvaraisuutta.

Tuhansia vuosia myöhemmin kreikkalaiset eivät enää palvo Dionysosta, mutta viinillä on edelleen keskeinen asema heidän ruokapöydissään, ja kreikkalaiset viinit ovat päässeet myös kansainvälisille markkinoille. Kreikkalaiset viinit ovat viime aikoina saaneet kansainvälistä tunnustusta laadustaan, ja kreikkalaiset tuottajat ovat elvyttäneet unohtuneita lajikkeita tai luoneet uusia ja ottaneet käyttöön viininvalmistustekniikoita, joissa yhdistyvät perinteiset ja nykyaikaiset menetelmät. Nykyisin Kreikka on yksi Euroopan unionin johtavista viinintuottajamaista, ja viini on tärkeä osa matkailualaa.

Eri puolilla maata viljellään useita kotoperäisiä rypälelajikkeita, jotka tunnetaan monipuolisuudestaan ja erilaisten ilmasto-olosuhteiden kestävyydestään. Ne hyötyvät ainutlaatuisista mikroilmastoista ja maaperän ominaisuuksista. Jotkin lajikkeet ovat muinaisia – syvälle Kreikan historiaan juurtuneita – kun taas toiset on kehitetty vasta lähimenneisyydessä.

Kreetalla on monenlaisia paikallisia lajikkeita, jotka heijastavat saaren rikasta kulttuuriperintöä ja ainutlaatuista maastoa. Kotsifalista ja vidianosta liatikoon ja thrapsathiriin: Kreetan viinit ovat poikkeuksellisia, ja niissä on erilaisia makuja ja aromeja, jotka ilmentävät saaren aitoutta.

Hiukan pohjoisemmassa on Santorini, jonka vulkaanisessa maaperässä tuotetaan viinejä, joiden ansiosta kreikkalainen viininviljely pääsi alun perin maailmankartalle. Siellä tuotetaan makeaa vinsantoa, assyrtikoa ja luonnonmukaista athiria.

Nemean viinit erottuvat joukosta Peloponnesoksen alueella, jossa tuotetaan useita merkittäviä lajikkeita, kuten moschofileroa, kydonitsaa, roditista ja kuuluisaa mavrodaphnea.

Pohjois-Kreikassa Naoussa on kuuluisa xinomavrostaan, joka on hapokas ja voimakkaan tanniininen, Kilkis goumenitsastaan ja negoskastaan, jotka ovat viime vuosina saaneet yhä enemmän ihailijoita, ja Tyrnavos limniona-lajikkeen hienostuneesta rosé-versiostaan.

Nämä ovat vain joitakin Kreikassa tuotettavia viinejä, mutta maa tunnetaan myös väkevistä alkoholijuomistaan. Niistä kuuluisin on ouzo, jota tuotetaan vain Kreikassa. Sitä valmistetaan Lesboksen saarella, ja sen aniksen aromi lumoaa aina.

Pohjois-Egeanmeren alueelta on mainittava Chioksen mastiksilikööri, jota on perinteisesti tuotettu vain Chioksen saarella. Monilla Kreikan alueilla pöydässä on aina tsipouroa, joka liittyy erottamattomasti kreikkalaiseen vieraanvaraisuuteen ja huvitilaisuuksiin. Kaikkein kuuluisin versio on Tyrnavoksen tsipouro. Mainitsemisen arvoisena alkoholijuomana pidetään myös kreetalaista tsikoudiaa, joka on olennainen osa saaren vieraanvaraisuutta. Sitä tarjoillaan usein vieraille ystävyyden eleenä ja tervetulotoivotuksena, ja se on erittäin suosittu myös erilaisissa juhlissa ja perhetapaamisissa. Itse asiassa monilla Kreetan alueilla tsikoudian tuotanto ja tislaus on perinteistä perhetoimintaa, joka siirtyy sukupolvelta toiselle.