Viini muinaisessa Kreikassa: alkuperä, värit, maut ja aromit

Kuva 1. Viinirypäleiden puristejäännöstä, Dikili Tash (Philippi, Kavala), 4300 eKr. Kuva teoksesta: S.M. Valamoti, 2023.

Soultana-Maria Valamoti, Professor, School of History and Archaeology, Aristotle University of Thessaloniki

Viininviljely ja -valmistus kuuluvat Kreikan vanhimpiin ammatteihin, ja sillä on tuhansien vuosien historia. Dikili Tashin neoliittisen kauden asutuskeskuksen (4300 eKr.) paleobotanististen löydösten perusteella Euroopan vanhinta dokumentoitua viiniä valmistettiin Draman tasangolla Pohjois-Kreikassa. Ei olekaan mikään yllätys, että viinin, hurmion ja näyttämötaiteen jumalan Dionysoksen ensiesiintyminen tapahtui mykeneläisen kauden Kreikassa. Theopompos (300-luvulla eKr.) selostaa perinnettä, jonka mukaan viini on toistuva ihme, joka tapahtuu Dionysoksen kunniaksi järjestettyjen juhlien yhteydessä. Toisessa, myös Theopompoksen kertomassa versiossa mustaa viiniä valmistettiin ensin Chioksen saarella ja Dionysos-jumalan poika Oinopion opetti saaren asukkaat istuttamaan ja hoitamaan viinitarhoja. He välittivät tämän tiedon myös muille.

 Theofrastos (300–200-luvuilla eKr.) erottelee viiniköynnöslajikkeet niiden tuottamien rypäleiden värin perusteella: valkoinen, musta ja harmaa. Hän myös kuvaa lajiketta, joka tuotti sekä valkoisia että mustia rypäleitä. Eräät varhaisimmista viittauksista mustaan ja punaiseen viiniin löytyvät Homeroksen Odysseiasta (700-luvulla eKr.). Deipnosofistai-teoksessaan Athenaios (100–200-luvuilla jKr.) kuvailee kolmentyyppistä viiniä värin perusteella: musta, valkoinen ja oranssi tai vahanvärinen. On epäselvää, onko Odysseiassa mainittu punainen viini toinen termi mustalle viinille vai viittaako se vaaleamman väriseen lajikkeeseen. Jokaisella lajikkeella oli omat ravintoarvonsa ja ominaisuutensa, minkä on dokumentoinut Mnesitheus Ateenalainen (300-luvulla eKr.). Muinaisissa teksteissä ylistetään monia paikkoja, kuten Traakiaa, Thessaliaa, Eviaa, Epidaurusta, Messiniaa, Kreetaa, Kythiraa, Amorgosta ja Milosta, sekä kaupunkeja, kuten Chalkidikin Afytosta ja Akanthosta, niiden laadukkaasta viinistä. Muinaiset kreikkalaiset viljelivät todella vaikuttavaa määrää viinilajikkeita, jotka erosivat toisistaan niin alkuperän kuin värin, aromin ja maunkin osalta. Homeroksen Odysseia ja Ksenofonin Kyyroksen sotaretki (400–300-luvuilla eKr.) sisältävät viittauksia nautinnolliseen (ηδύ) viiniin, kun taas Hippokrates viittaa makeaan viiniin ja Homeros viiniin, joka on makeaa kuin hunaja. Hippokrates (400–300-luvuilla eKr.) ja Ksenofon viittaavat myös viinilajikkeeseen nimeltä αυστηρό – ”vaatimaton” – ja ensiksi mainitun mukaan valmistettiin myös kirpeän makuisia viinejä. Hän myös erottelee miedommat ja vahvemmat viinit (sen mukaan, kuinka viinimäinen niiden maku oli). Muinaisissa teksteissä kuvataan viinien värien ja makujen lisäksi myös niiden aromeja. Aristofaneen Rikkaus-näytelmä (400–300-luvuilla eKr.) on yksi monista teoksista, joissa mainitaan ”anthosmias oenos”, kukkaiselta tuoksuva viini. Lisäksi komediakirjailija Hermippos (400-luvulla eKr.) kuvasi ikääntynyttä viiniä, josta levisi orvokin, ruusun ja hyasintin aromeja.

Kuva 2. Rypäleterttu, Korfu, heinäkuu 2021. Kuva: S.M. Valamoti