Tammenterhot

Soultana-Maria Valamoti

Tammipuut ovat olleet olennainen osa Kreikan luontoa viimeiset 10 000 vuotta, ja siitepölykarttojen mukaan niissä on havaittu todella vaikuttavaa vaihtelua. Tammet tuottavat tammenterhoja, syötäviä pähkinöitä. Arkeologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että neoliitti- ja pronssikaudella viljelijät keräsivät ja varastoivat tammenterhoja asuinalueillaan, erityisesti Pohjois-Kreikassa. Tammipuita on monenlaisia, eivätkä ne kaikki tuota juuri niitä makeita tammenterhoja, joista ihmiset menneinä aikoina pitivät eniten. Asianmukaisen prosessoinnin ansiosta karvaimmistakin tammenterhoista voidaan poistaa tanniinit. Itse asiassa tammenterhot muodostavat suuren osan joidenkin Yhdysvaltojen alkuperäiskansojen ruokavaliosta, erityisesti Kaliforniassa. Muinaisessa Kreikassa tammenterhot olivat tunnettu ravinnon lähde huolimatta siitä, että tammet olivat itsesiementävä puulaji. Teksteissä, joissa tammipuihin viitataan muiden itsesiementävien kasvilajien joukossa, erotellaan toisistaan luonnonvarainen ja jalostettu tammi. Esimerkiksi Theofrastos (300–200-luvuilla eKr.) erottelee Historia plantarum -teoksessa luonnonvaraiset ja jalostetut tammet jälkimmäisen lajikkeen tammenterhojen makeuden perusteella. Theofrastos mainitsee jalostetut tammet, jotka kuitenkin tuottivat karvaita tammenterhoja, ja hän listaaerilaisia tammipuita niiden tuottamien tammenterhojen koon, muodon ja värin perusteella.

Tämä osoittaa selvästi, että muinaiset kreikkalaiset tunsivat tammilajikkeen, jota voitiin luonnehtia jalostetuksi ja joka tuotti makeita tammenterhoja, eli he tiesivät, että nämä erityisen makeat tammenterhot olivat syötäviä. Vaikka tammenterhoja ei useinkaan näy ruokaluetteloissa, joskus niitä kuitenkin esiintyy. Tästä osoituksena on Alexis (300–200-luvuilla eKr.), joka luettelee ne yhdessä erilaisten palkokasvien, mukuloiden, kuivattujen viikunoiden ja muiden ruokien kanssa. Platonin Valtio-teoksessa (400–300-luvuilla eKr.) tammenterhot mainitaan viinin kera nautittavina alkupaloina. Vaikuttaa siltä, että ruokailijat ovat paahtaneet niitä tuhkassa ennen syömistä juomia siemaillessaan. Hippokrateen teksteissä tammenterhojen makuprofiilia kuvataan ”hieman karvaaksi”, joskin paahdettuina ne olivat vähemmän karvaita. Muualla on mainittu, että tammenterhot yleensä muuttuvat karvaammiksi, kun niitä säilytetään pitkiä aikoja. Tammenterhojen karvaan maun mainitsee myös Theofrastos teoksessaan Kasveja koskevia syitä. Apollonios Rhodoslaisen Argonautica-runoelmassa (200-luvulla eKr) mainitaan, että muinaisina aikoina, ennen kuun syntymää, Arkadian asukkaat elivät tammenterhoilla. Tammenterhoja kuvataan muinaisissa teksteissä myös sikojen rehuna. Itse asiassa tammenterhot olivat yksi ruoista, joita noita Kirke syötti sioiksi muuttamilleen Odysseuksen matkakumppaneille (Homeros, Odysseia, 700-luvulla eKr.).

Jos kysyt tammenterhoista maaseudulla nykypäivänä, yleisin vastaus on, että niitä käytettiin lähimenneisyydessä hätävarana. Tammenterhot muodostavat perustan kreetalaiselle leipäreseptille. Ne eivät kuitenkaan ole olennainen osa perinteistä kreikkalaista ruokakulttuuria. Tämä muinainen paikallinen pähkinä on kuitenkin pääainesosana useissa Kean saarelta tulevissa tuotteissa. Kea on saanut inspiraatiota Kaliforniasta, jossa tammenterhot toimivat alkuperäiskansojen ravintona sukupolvien ajan. Saarella tammenterhoja kerätään, ja pitkällisen karvaudenpoistoprosessin jälkeen niistä tehdään syötäviä jauhoja, joista leivotaan herkullisia keksejä. Tässä fuusioreseptissä yhdistyvät uuden maailman käytännöt sekä Arkadian ja Pohjois-Kreikan neoliittiakauden ihmisten muinaiset reseptit.