Soultana-Maria Valamoti

Mustaseljan pieniä, tummia marjoja käytetään marmeladien valmistukseen, kun taas Balkanin alueella ja Skandinaviassa sen kukkia käytetään tuoksuvan siirapin aineksena. Kreikkalainen termi koufoksylia tarkoittaa onttoa puuta. Se kertoo eri puolilla Eurooppaa esiintyvistä kansan uskomuksista, joiden mukaan henget asuvat puun onttojen oksien sisällä. Kreikasta on löytynyt seljanmarjan arkeobotanisia jäännöksiä, jotka ovat peräisin neoliittiseltä kaudelta, vaikka ne ovatkin melko harvinaisia. Suuri määrä seljanmarjoja on kuitenkin löytynyt Kleiton neoliittiseltä asutusalueelta Kozanin prefektuurista.

Kuva 1. Kukkiva seljanmarjapuu, Keski-Makedonian vuoristo, toukokuu 2022. Kuva: S.M. Valamoti

Kasviin on viitattu vain harvoin muinaisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa, ja se esiintyy lähes yksinomaan lääketieteellisissä teksteissä. Theofrastos (300–200-luvuilla eKr.) kertoo hiukan kasvin kasvitieteellisistä ominaisuuksista. Muinainen kreikkalainen termi seljanmarjalle on akti (tai aktea), ja myöhemmässä, vain osaksi säilyneessä nimettömässä lääketieteellisestä tekstissä siihen viitattiin sanalla koufoksylaia, joka määrittää akti-termiä. Muinaisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa kasviin yhdistetään yleensä maininta sen eri osien lääkinnällisistä ominaisuuksista ja lääkekaavoja erilaisten vaivojen varalle. Hippokrateen teokset (400–300-luvuilla eKr.) sisältävät useita viittauksia seljanmarjaan lääkeaineiden ainesosana. Esimerkiksi teoksessa Taudeista mainitaan kolme erilaista lääkettä sitkeään päänsärkyyn, limaan ja kuumeeseen. Kolmas ja voimakkain näistä lääkkeistä on seljanmarjan lehdistä valmistettu mehu. Hippokrateen ruokavaliota käsittelevässä teoksessa seljanmarjamehua pidetään tehokkaana laksatiivina (vaikka epäselväksi jää, mistä kasvin osasta mehu on valmistettu). Dioskurides (n. 40–90 jKr.) erottelee De materia medica -teoksessaan seljanmarjan (akti) ja chamosampoukon (chamaiakti). Hän myös antaa yksityiskohtaiset kuvaukset näistä kahdesta kasvista ja luettelee niiden lääkinnällisiä ominaisuuksia ja käyttötapoja, joiden hän mainitsee olevan suurelta osin samanlaisia. Dioskurides mainitsee, että puun marjat ovat vahingollisia suolistolle (kakostomachoi), kun taas sen lehtien ja nuorten versojen uskotaan auttavan sappirakon ja limaisuuden puhdistamisessa keitettyinä, ja sen viinissä keitettyjä juuria käytetään kyynpureman hoitamiseen. Dioskurides mainitsee kasvin erilaisista lääkinnällisistä ominaisuuksista muun muassa, että uiminen vedessä, jossa seljanmarjan juuria on keitetty, auttaa kohdun vaivoissa, samoin kuin seljanmarjojen syöminen viinin kera. Hän myös kuvaa jauhetusta ohrasta ja nuorista seljanmarjan versoista valmistettua haudetta, jolla hoidetaan palovammoja ja koirien puremia.

Kuva 2. Thessalonikista ostettua seljanmarjamarmeladia, syyskuu 2025, tuotettu Magnesian Piliossa. Kuva: S.M. Valamoti

Kreikassa kotoperäisenä kasvavaa seljanmarjaa käytetään ruoanlaitossa vähäisissä määrin nykyisinkin. Pienissä paikallisissa puodeissa myydään seljanmarjamarmeladeja, jotka häikäisevät upealla syvänpunaisella värillään. Koska seljanmarjojen kerääminen on vaivalloista ja aikaa vievää, tuotanto on yleensä pienimuotoista. Tästä Kreikan maaseudun harvinaisesta herkusta valmistettuja marmeladeja, joita on nautittu jo esihistoriallisista ajoista lähtien, voi ostaa maatalousosuuskunnilta tai pienistä paikallisia tuotteita myyvistä puodeista kaupungeista kuten Pilios tai Thessaliassa sijaitseva Kalampaka.

Kuva 3. Thessalonikista ostettua seljanmarjamarmeladia, syyskuu 2025, tuotettu Magnesian Piliossa. Kuva: S.M. Valamoti

Σχετικά άρθρα

Mantelipuut

Viinikeksit

Valkosipuli