Pellavansiemensämpylät

Soultana-Maria Valamoti

Viljat – vehnä ja ohra – ovat olleet ja ovat edelleen Kreikan ja laajemminkin Välimeren ruokavalion perusainesosia. Arkeobotaniset löydökset vahvistavat, että vuosituhansien aikana on viljelty kaikentyyppisiä vehnälajikkeita, kun taas muinaiset tekstit antavat elävän kuvan leivonnaisista: osa niistä oli arkisia ja jokapäiväisiä, ja toisia leivottiin vain uskonnollisiin tai sosiaalisiin erityistilaisuuksiin, kuten jumalien palvontamenoissa tai hääseremoniassa tarjoillut erityiset leivät.

500-luvulla eKr. tiettävästi juhla-aterialle valmistettuihin leipiin kuului myös leipiä, joihin oli lisätty pellavansiemeniä. Runoilija Alkman kuvaa eräässä runossaan runsasta leipätarjontaa, joka oli asetettu seitsemälle pöydälle juhlissa, todennäköisesti häissä. Näiden leipien joukossa oli unikonsiemenillä maustettuja leipiä sekä pieniä hunajaisia sämpylöitä, jotka oli tarkoitettu juhliin osallistuville lapsille.

Tämän viittauksen lisäksi pellava ruokana mainitaan muinaisissa teksteissä vain harvoin. Sitä ei löydy komiikkarunojen yleisten tai suosittujen ruokien luetteloista. Kun otetaan huomioon vielä Galenoksen (100-luvulla) kommentti, jonka mukaan pellava on huonosti sulavaa ja ravintoarvoiltaan heikkoa, voidaan olettaa, että pellava ei ollut peruselintarvike muinaisessa Kreikassa. Toisaalta Hippokrateen teksteissä (400–300-luvuilla eKr.) pellava mainitaan usein hauteiden tai uutteiden valmistuksessa, ja sitä kuvataan ravitsevaksi, sitovaksi ja viilentäväksi. Yhdessä pellavalla maustettuja hääleipiä koskevan viittauksen kanssa tämä antaa erilaisen kuvan pellavasta Galenosta edeltäviltä neljältä vuosisadalta. Myös historioitsija Thukydides (400-luvulla eKr.) mainitsee jauhetut pellavansiemenet kuvatessaan Arkhidamoksen sotaa: spartalaisten piirittäessä Sfaktirian saarta helootit vaaransivat henkensä tuodakseen saarelle tarvikkeita, joihin kuului jauhettuja pellavansiemeniä ja hunajaisia unikonsiemeniä sisältäviä säkkejä.

Vaikuttaakin siltä, että pellava oli antiikin Kreikassa ravitseva ainesosa, jota syötiin hunajan kera tai lisättiin jauhoihin leivän leipomista varten. Pellavan käytön esihistoriallisina aikoina todistavat hiiltyneet pellavansiemenet, joita on löytynyt sekä Pohjois- että Etelä-Kreikan muinaisilta asutusalueilta suurina määrinä sellaisenaan. Nykyisin pellavansiemenet eivät yleensä kuulu perinteiseen kreikkalaiseen keittiöön. Leipomoissa kuitenkin valmistetaan ja myydään pellavansiemenleipiä.

Kuva 1: Nykyaikaisia pellavansiemeniä juuri ennen, kuin ne murskataan kivisillä jauhatustyökaluilla osana PlantCult-tiimin tekemää koetta esihistoriallisen Euroopan ruokakulttuureihin liittyvässä tutkimuksessa (ERC CoG GA682529). Kuva: Maria Bofill ©PlantCult project, ELKE AUTh