Oliiviöljy

Soultana-Maria Valamoti

Oliivit, joita Välimeren kansat ovat aina arvostaneet, tuottavat todella arvokasta öljyä, jota käytetään kaikkialla alueen keittiöissä. Aluksi oliiviöljyä käytettiin kuitenkin todennäköisesti uskonnollisissa seremonioissa ja rituaaleissa. Oliiveja on viljelty Kreikassa esihistoriallisista ajoista lähtien. Oliivipuiden varhaisimmat jäänteet – niiden siitepöly sekä puuaines ja oliivin kivet – on jäljitetty Kreetan saarelle, ja ne ovat peräisin ajalta noin 6 000 vuotta sitten. Oliiviöljyä on ilmeisesti pidetty suuressa arvossa koko pronssikauden ajan Etelä-Kreikan ja Etelä-Egeanmeren alueen väestöjen keskuudessa. Minolaiset kuljettivat oliiviöljyä erityisissä jalustinkannuiksi kutsutuissa saviastioissa, ja veivät sitä kaikkialle Välimeren alueelle. Heidän mykeneläiset seuraajansa ottivat tämän tavan käyttöön ja jatkoivat sitä. Useita vuosisatoja myöhemmin viljeltyjen oliivipuiden luonnonvaraisia ja jalostettuja lajikkeita merkittiin muistiin lineaari-B-kirjoituksella kirjoitettuihin kivitauluihin. Oliiviöljyllä on oma ideogramminsa, joka liittyy luetteloihin tuotteista, joita lähetettiin pyhäkköihin rituaalikäyttöä varten. Myös luonnonvaraisista oliivipuista valmistetulla öljyllä on oma ideogramminsa, ja sitä käytettiin hajuvesien tuotannossa Mykenen palatseissa.

Muinaisessa Kreikassa oliiviöljyä käytettiin edelleen rituaalisissa yhteyksissä, ja se oli edelleen erittäin kallis ylellisyystuote. Näin ollen vuosittain järjestettyjen Panathenaian kisojen voittajille palkinnoksi annetulla oliiviöljyllä oli suuri kaupallinen arvo. Tämä öljy uutettiin oliiveista, jotka kasvoivat Morios Zeuksen suojelemissa pyhissä oliivipuissa. Nämä oliivipuut tunnettiin nimellä moriai. Tämä sana esiintyi 400-luvulla eKr. Aristofaneen ja Lysiaksen teoksissa.

Joissakin teksteissä mainitaan, että oliiviöljyä käytettiin antiikin aikana kulinaarisiin tarkoituksiin. Viitteitä tästä löytyy muun muassa Aristofaneen (300–200-luvuilla eKr.) teoksesta Linnut, jossa oliiviöljyä yhdistetään muihin aineksiin ja kaadetaan illallispöydässä tarjoiltavan paahdetun siipikarjan päälle. Toisessa yhteydessä Hippokrates ehdottaa, että tiettyä sairautta hoidettaisiin syömällä keitettyä tai paahdettua kalaa, joka maustetaan sitten oreganolla ja jonka päälle ripotellaan oliiviöljyä. Arkhestratos (300-luvulla eKr.) kuvaa samanlaista käyttöä, mutta kulinaarisessa yhteydessä. Uskotaan, että oliiviöljyä käytettiin antiikin aikana paisto öljynä erilaisille taikinapohjaisille resepteille, kuten frittereille. Runoilija Filoksenos (400–300-luvuilla eKr.) kuvaa tätä teoksissaan termillä zeselaiopages. Oliiviöljyä käytettiin myös elintarvikkeiden säilöntään. Merkittävä esimerkki tästä on kala, jonka osalta termi eleogaron esiintyi Pseudo-Hippokrateen teoksessa On various foods. Hippokrateen teksteissä on runsaasti viittauksia oliiviöljyyn sekä lääkevalmisteiden ainesosana että osana potilaiden ruokavaliota.