Mustasilmäpavut

Soultana-Maria Valamoti

Kreikan ensimmäisissä maatalousyhteisöissä viljeltiin monenlaisia palkokasveja, kuten linssejä, herneitä, favaa, linssivirvilää ja monia muita. Myöhemmin pronssikaudella (4.–2. vuosituhansilla eKr.) kreikkalaisten ruokavalioon tuli uusia lajikkeita, kuten härkäpavut, muita fava-lajikkeita ja harvinaisempana kikherneet. Viimeksi mainitut nousivat suurempaan suosioon historiallisina aikoina (1. vuosituhannelta eKr. eteenpäin) yhdessä linssien kanssa, joita oli viljelty Kreikassa jo 7. vuosituhannelta eKr. lähtien. Ruokavalioon lisättiin myös uusia palkokasvilajikkeita, kuten lupiini ja papu, joka tunnettiin nimellä dolichos tai phaselos. Lupiineista löytyy todistusaineistoa sekä muinaisesta kirjallisuudesta että arkeobotanisista löydöksistä. Dolichos kuitenkin tunnetaan tällä hetkellä vain kirjallisista lähteistä, minkä vuoksi on vaikea määrittää, miten kyseinen palkokasvi saapui Egeanmeren alueelle Afrikasta ja Aasiasta, missä se todennäköisesti jalostettiin viljelykasviksi.

Kuva 1. Kuivattuja mustasilmäpapuja ostettuna supermarketista Kalamatasta, tuontituote. Kuva: S.M. Valamoti, 2025.

Dolichosin tunnistaminen on edelleen haasteellista, sillä se on mainittu muinaisissa teksteissä vain muutamia kertoja. Kielitieteilijöiden mukaan se ja phaselos ovat synonyymeja. Kuvaus dolichos-termiä vastaavasta kasvista saattaa löytyä Theofrastoksen (300–200-luvuilla eKr.) Kasvioppi-teoksesta, jossa hän mainitsee, että se kantaa hedelmää tukikepeillä tuettuna. Hän mainitsee myös, että dolichos eroaa muista senaikaisista hyvin tunnetuista palkokasveista, eli kikherneestä, linssivirvilästä, linssistä, okrasta, herneestä, favasta, härkäpavusta ja lupiinista. Varmasti tiedetään, että kyseessä oli köynnöskasvi, joka vaati tukemista tuottaakseen hedelmää. Dolichos mainittiin ensimmäisen kerran Hippokrateen teoksissa (400–300-luvuilla eKr.), joissa sitä kuvattiin yhdessä okran (lathyrus-suvun versio) kanssa yhdeksi kaikkein ravitsevimmista ja helposti sulavimmista palkokasveista, toisin kuin härkäpavut ja herneet. Theofrastoksen mukaan sen ravitsemuksellisiin hyötyihin kuului muihin palkokasveihin verrattuna vähäisemmät ilmavaivat. Komediarunoilija Anaxandrides (300-luvulla eKr.) mainitsee dolichoksen yhdessä muiden palkokasvien, kuten härkäpapujen, favan ja okran, kanssa. Galenoksen aikoihin dolichos-sanaa on ilmeisesti käytetty synonyyminä phaselos-palkokasville, joka viljeltynä tarvitsi tukikeppejä. Viittaukset dolichokseen muinaisissa kreikkalaisissa teksteissä ovat suhteellisen harvinaisia ja osoittavat, että sitä kypsennettiin samalla tavalla kuin muita neoliittiseltä kaudelta lähtien käytettyjä palkokasveja.

Nykypäivän Kreikassa kuivatut mustasilmäpavut ovat helposti saatavilla kaupasta, vaikka ne tuodaan yleensä ulkomailta eikä niitä kasvateta Kreikassa. Ne ovat kuitenkin perusraaka-aine perinteisissä kreikkalaisissa ruoissa, ja niitä valmistetaan eri tavoin. Niistä valmistettavia ruokia ovat muun muassa Santassa Pontuksen alueella tarjoiltava mavromatosirv, mustasilmäpavut vehnärouheen (korkoto) kera Peloponnesokselta sekä Kykladien ja Jooniansaarten erilaiset reseptit, joissa mustasilmäpapuja käytetään yhdessä mangoldin tai muiden sesongin vihanneksien kera (myronolachana). Limnoksella skordalia-tahnaa valmistetaan mustasilmäpavuista, mikä osoittaa paikallisten perinteiden keittiöiden kyvyn yhdistellä kotimaisia tuotteita uusilla innovatiivisilla tavoilla.