Härkäpavut (Vicia faba)

Soultana-Maria Valamoti

Härkäpavut kuuluvat ensimmäisiin palkokasveihin, jotka jalostettiin viljelykasveiksi Lähi-Idässä. Niiden viljely levisi myöhemmin länteen koko Välimeren alueelle ja Eurooppaan. Näyttää kuitenkin siltä, että härkäpavut eivät kuuluneet seitsemännen ja neljännen vuosituhannen eKr. välisenä aikana Kreikan neoliittisen kauden asukkaiden ruokavalioon. Niitä on löydetty arkeologisissa tutkimuksissa vasta pronssikauden aikaisina hiiltyneinä jäänteinä, mikä kertoo niiden viljelystä ja käytöstä tuolloin. Tämän myöhäisemmän leviämisen ei pitäisi olla yllätys, sillä härkäpapujen syöminen voi joissakin tapauksissa olla kohtalokasta henkilöille, joilla ei ole tiettyä entsyymiä veressään. Esimerkiksi Thasoksen saaren Skala Sotiroksen asutuskeskuksista (kolmannelta vuosituhannelta eKr.) tai paljon myöhemmin hellenistisen kauden Nekromanteionista, Akheronista löydetyt hiiltyneet härkäpavut kuuluvat piensiemenisiin lajikkeisiin, joita viljellään edelleen Kreikan joissakin osissa, kuten Korfulla.

Antiikin aikana kyamos-nimellä tunnetun härkäpavun mainitsi teoksissaan esimerkiksi Homeros (700-luvulla eKr.), joka vertasi tuulessa huojuvien papujen liikettä nuolen lentoon taistelussa. Homeroksen teoksissa ja muissa muinaisissa viitteissä papuja kuvataan mustiksi. Tämä viittaa mahdollisesti edelleen tunnettujen piensiemenisten lajikkeiden tyypilliseen tummaan väriin. Useissa myöhemmissä antiikin ajan teksteissä viitataan sekä mustiin että valkoisiin papuihin, joita käytettiin syömisen lisäksi äänestysmenettelyissä ja lääkeaineiden punnitsemisessa. Ruokana härkäpavut mainitaan usein esimerkiksi Platonin Valtio-teoksessa (400–300-luvulla eKr.) ja Aristofaneen Ritarit-näytelmässä (400–300-luvulla eKr.). Muinaiset lääkärit varoittivat kuitenkin niiden aiheuttamista ilmavaivoista Hippokrateen teksteissä (400–300-luvulla eKr.), kun taas Dioskurides (ensimmäisellä vuosisadalla jKr.) mainitsi kreikkalaisiin härkäpapuihin liittyvät painajaiset ja ruoansulatushäiriöt – erityisesti silloin, kun niitä syötiin raakoina ja kypsentämättöminä. Arkhestratos (300-luvulla eKr.) kertoi, että härkäpavut olivat köyhien ruokaa. Jotkut muinaiset kirjailijat mainitsevat myös härkäpavun paikallisia lajikkeita. Esimerkiksi Aristofanes ylistää Limnoksen pehmeitä ja maukkaita papuja, kun taas Theofrastos (300–200-luvulla eKr.) kertoo, että Joonianmeren rannikolla sijaitsevan Apollonian pavut eivät koskaan kärsi madoista.

Kuva 1: Härkäpapuja Skala Sotiroksesta, Thasokselta, kolmannen vuosituhannen loppupuolella eKr. (Kuva: S.M. Valamoti teoksesta Food Crops in Ancient Greek Cuisine: an archaeobotanical and textual study, Valamoti, Fyntikoglou, Symponis 2022, University Studio Press)

Kuva 2: Moderneja härkäpapuja. Alarivillä näkyy piensiemenisten lajikkeiden siemeniä. (Kuva: S.M. Valamoti teoksesta Food Crops in Ancient Greek Cuisine: an archaeobotanical and textual study, Valamoti, Fyntikoglou, Symponis 2022, University Studio Press)