Valkosipuli on pieni monivuotinen kasvi, jolla on tärkeä rooli kreikkalaisessa Välimeren ruokavaliossa monien perinteisten kreikkalaisten ruokalajien ainesosana. Se on erinomainen valinta muun muassa ruoan aromin ja maun parantamiseksi.

Sitä lisätään erilaisiin ruokiin ja aterioihin, kuten kastikkeisiin, keittoihin, marinadeihin, laderoihin (oliiviöljyssä kypsennetyt ruoat) ja salaatteihin niiden maun parantamiseksi. Se on myös keskeinen ainesosa skordaliassa (peruna- tai leipäpohjainen viinietikalla höystetty valkosipulidippi) Skordalia on tunnettu kreikkalainen valkosipuliruoka, jota tarjoillaan yleensä turskan lisukkeena.

Valkosipulin ravintoarvoAnnosta kohti: 1 kynsi (3 g)1Päivittäinen saantisuositus annosta kohti2
Kcal4,50,2 %
Rasva (g)0,020,02 %
Tyydyttyneet rasvat (g)0,00,0 %
Hiilihydraatit (g)1,00,4 %
Kuitu (g)0,10,2 %
Sokeri (g)0,00,0 %
Proteiini (g) 0,20,4 %
Kolesteroli (mg)0,00,0 %
Suola (g)0,00,0 %
1 Arvot perustuvat Yhdysvaltain maatalousministeriön (USDA) ravintoainetietokantaan.[1] 2 Päivittäinen saantisuositus (RDI-%) osoittaa, kuinka suuri osa kunkin ravinteen suositellusta päivittäisestä saannista sisältyy yksittäiseen annokseen. Laskelmat perustuvat Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston (FDA) päivittäisiin arvoihin, jotka perustuvat keskimääräisen terveen aikuisen 2 000 kilokalorin ravinnontarpeeseen päivässä. Yksilön energiantarpeesta riippuen RDI-prosentti voi olla pienempi tai suurempi.

Valkosipulissa on minimaalisesti kaloreita (valkosipulin kynnessä on 4,5 kcal), ja se tarjoaa elimistölle elintärkeitä ravintoaineita.

Valkosipuli sisältää pieniä määriä vitamiineja, kuten C- ja B6-vitamiinia, sekä hivenaineita, kuten seleeniä, kuparia ja mangaania.

Monet valkosipulin syömisen eduista liittyvät sen sulfideihin. Niistä tunnetuin on allisiini, joka antaa valkosipulille sen ominaisen hajun. Allisiini on voimakas yhdiste, jolla on antibakteerisia, sieniä tuhoavia ja antioksidanttisia ominaisuuksia.

Muita valkosipulin vaikuttavia aineita ovat allisiinin hajoamisen yhteydessä syntyvä diallyylidisulfidi ja S-allyylikysteiini.

Ravintoaineidensa ja bioaktiivisten ainesosiensa ansiosta valkosipuli vahvistaa terveyttä monin tavoin.

Vaikka aihetta koskevat tiedot ovat rajallisia, valkosipuli voi auttaa alentamaan korkeaa verenpainetta, mikä on merkittävä sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. 17 satunnaistetun kliinisen tutkimuksen meta-analyysi osoitti, että valkosipulijauheen antaminen ruokavalion lisänä (annoksella, joka vaihteli suurimmassa osassa tutkimuksia välillä 600–900 mg) sai aikaan systolisen paineen tilastollisesti merkittävän aleneman, 4,4 mm Hg, korkeasta verenpaineesta kärsivillä potilailla verrokkiryhmään verrattuna.2

On myös näyttöä siitä, että valkosipuli voi alentaa haitallista kolesterolia (LDL-C) ja kokonaiskolesterolia, mikä parantaa sydänterveyttä.[2]

Valkosipulilla on myös voimakkaita antimikrobisia ominaisuuksia, jotka voivat auttaa torjumaan bakteereita, viruksia ja sieniä. Satunnaistettu kliininen tutkimus osoitti, että valkosipulin lisäannos voi vahvistaa immuunijärjestelmää, mikä auttaa vähentämään tavallisen vilustumisen ja flunssan oireita ja nopeuttamaan toipumista.[3]

Joillakin valkosipulin vaikuttavilla aineilla näyttää olevan myös syöpää ehkäiseviä vaikutuksia.

Kaiken kaikkiaan valkosipulilla on vahva asema kreikkalaisessa Välimeren ruokavaliossa, sillä se tuo aromia, makua ja hyvän ravintoarvon moniin perinteisiin kreikkalaisiin ruokiin.

LÄHDELUETTELO


[1] USDA. Elintarvikehaku. Valkosipuli, raaka. Saatavilla osoitteessa https://fdc.nal.usda.gov/fdc-app.html#/food-details/169230/nutrients. (Käytetty lähteenä lokakuussa 2024)

[2] Ried Κ, Toben Τ, Fakler P. Effect of garlic on serum lipids: an updated meta-analysis. Nutr Rev. 2013 71(5):282-99. doi: 10.1111/nure.12012.

[3] Nantz Μ, Rowe C, Muller C, Creasy R, Stanilka J, Percival S. Supplementation with aged garlic extract improves both NK and γδ-T cell function and reduces the severity of cold and flu symptoms: a randomized, double-blind, placebo-controlled nutrition intervention. Clin Nutr. 2012 31(3):337-44. doi: 10.1016/j.clnu.2011.11.019.