Sahrami

Soultana-Maria Valamoti, Professor, School of History and Archaeology, Aristotle University of Thessaloniki

Sahramia ei todennäköisesti ole säilynyt arkeologisissa kohteissa, mutta Santorinin saarella sijaitsevan Akrotirin kylän hätkähdyttävät löydökset osoittavat, että naiset keräsivät tätä kasvia jo 2. vuosituhannella eKr. Löydöksiin kuuluvat muun muassa Sahraminkerääjät-nimellä tunnettu seinämaalaus, jossa kaksi naista kerää sahramia kallioisessa maisemassa. Se löytyi rakennuksesta, joka tuhoutui Santorinin tulivuorenpurkauksessa noin vuonna 1600 eKr. Sahrami on ikuistettu myös mykeneläisen kauden (n. 1350–1200 eKr.) lineaari-B-kirjoitusta sisältäviin kivitauluihin, joita on löydetty Kreetan Knossoksesta. Ne osoittavat, että palatsi valvoi sen keruuta ja pyrki kasvattamaan kerättäviä ja varastoitavia määriä.

Kuva 1. Sahramikasvin heteitä, Kozani, Länsi-Makedonia. Kuva: S.M. Valamoti

Muinaisesta kreikkalaisesta kirjallisuudesta löytyy runsaasti viittauksia sahramiin. Jo 700-luvulta eKr. peräisin olevissa Homeroksen eepoksissa sana esiintyy yhdyssana-adjektiivissa krokopeplos, jota käytettiin kuvaamaan aamunkoittoa kirkkaan keltaiseen huntuun käärittynä. Tämä kuvastaa sahramin väriä, joka on sama kuin taivaan väri aamunkoitteessa. Homeerisessa hymnissä Demeterille sahrami on yksi monista kasveista, joita Persefone on keräämässä joutuessaan Haadeksen kaappaamaksi.

 Muinaisen Kreikan kirjallisissa lähteissä on lukuisia viittauksia sahramin käyttöön vaatteiden värjäämisessä. Katkelmassa, jonka Athenaios uskoo olevan peräisin Kypria-teoksesta (700-luvulla eKr.), mainitaan vaatteet, joita khariitit ja horat valmistivat ja värjäsivät kevätkukkien, kuten sahramin, väreillä. 500-luvulla eKr. Pindaros puolestaan kuvaili vauvaikäisen Herakleen kapaloita sanoilla krokoton sparganon (Nemean oodi 1.38) ilmeisesti siksi, että hänen mielestään niiden sahraminkeltainen väri sopii sankarin suuruuteen. Vastaavasti samoihin aikoihin kirjoittaneen Aiskhyloksen Persialaiset-näytelmässä kuoro kuvaa kuningas Dareioksen jalkineita termillä krokobapton (”sahramilla värjätty”). Agamemnon-teoksessa Ifigeneia on pukeutunut sahramilla värjättyyn kaapuun, kun Agamemnon johdattaa hänet Artemikselle uhrattavaksi. Aristofaneen komedioissa (400-luvulla eKr.) sahrami mainittiin usein naisten kaunistautumisen elementtinä – joko keimailevan naisen hajuvetenä (Pilvet 51) tai vielä useammin hänen vaatteidensa värinä. Näihin aikoihin mennessä sana krokotos oli vakiintunut tarkoittamaan sahramilla värjättyä vaatetta (esim. Lysistrate-näytelmässä: krokotophorousai kai kekallopismenai). Sahraminvärisistä vaatteista tuli tunnuskuvallisia kohtauksissa, joissa kuvattiin miesten ristiinpukeutumista tai vihjailtiin naismaisuudesta pilkkaa tehden tai koomisesti (esim. Naistenjuhla 253, 941, Naisten kansankokous 332 ja teoksessa Sammakot 45–46 jopa Dionysos-jumalaan viitaten).

Kuva 2. Kozanilaisen sahramin heteitä, jotka on jauhettu ja liuotettu lämpimään veteen. Näin sahramin aromi ja väri hyödynnetään resepteissä. Kuva: S.M. Valamoti

Sahramia käytettiin laajalti myös lääkinnällisiin tarkoituksiin. Tämä käy ilmi useiden lääketieteellisten tekstien viittauksista jo Hippokrateen (400-luvulla eKr.) teoksissa, joissa sahrami on yhdistetty monissa resepteissä useisiin muihin aineksiin, usein tietyssä suhteessa. Myös myöhempien lääkäreiden kirjoituksissa sahrami mainitaan satoja kertoja. Esimerkkinä tästä on Dioskurides (n. 40–90 jKr.), joka viittaa myös sahramista valmistettuun voiteeseen nimeltä krokomagma. Vuosisata myöhemmin myös Galenos mainitsee krokomagman, mutta hän tarkoittaa sillä sahramia sisältävää lääkettä. Paljon myöhemmin – 500-luvulla – lääkäri Aleksanteri Trallesin tekstissä krokomelon-termi viittasi kvittenistä ja sahramista valmistettuun siirappiin. Nykyisin sahrami on SAN-merkitty tuote, jota viljellään järjestelmällisesti Länsi-Makedonian Kozanissa. Lisäksi perinteisessä kykladisessa ruuanlaitossa on reseptejä, joissa käytetään sahramin alkuperäislajiketta. On raportoitu, että luonnonvaraista sahramia kerättiin Kimoloksen ylängöltä. Vielä viime vuosinakin sitä on kerätty Santorinilla pienemmässä mittakaavassa. Kimoloksen perinteiset joululeivät maustetaan sahramilla. Niiden erityisessä leivontaprosessissa sahramin kuivattuja heteitä haudutetaan vedessä useita tunteja. Sahramia käytetään vastaavalla tavalla myös Anafin pääsiäisleivissä, joita varten heteet murskataan huhmareessa, liuotetaan veteen ja lisätään taikinaan. Santorinilta, jossa sahramia kerättiin jo 2. vuosituhannella eKr., löytyy nykyisinkin sahramipohjaisia tuotteita, kuten pieniä korppuja ja kserotigana-leivoksia.