Pasteli ja muut seesamista valmistetut makeiset

Soultana-Maria Valamoti

Seesami tuli Kreikkaan idästä, todennäköisesti pronssikaudella. Vaikka seesaminsiementen hiiltyneitä jäännöksiä ei ole vielä löydetty arkeologisilta kaivauksilta Kreikan esihistoriallisilla asutusalueilla, ei-kreikkalainen sana ”σα-σα-μα” esiintyy mykeneläisiltä ajoilta peräisin olevissa lineaari-B-kirjoitusjärjestelmällä kirjoitetuissa kivitauluissa (n. 1400–1200 eKr.). Sana on alkuperältään heettiläinen, ja se on osoitus seesaminsiementen reitistä: ne ovat saapuneet ensin Egeanmeren alueelle ja sieltä mykeneläisten hoveihin. Idässä seesaminsiemeniä viljeltiin niistä saatavan öljyn vuoksi, minkä ei pitäisi yllättää ottaen huomioon, että oliivipuut eivät kasvaneet Mesopotamiassa. Kreikkalaiset omaksuivat kuitenkin nopeasti seesamin sen saapuessa heidän kotimaahansa, ja muinainen kirjallisuus on täynnä viittauksia sen maukkaisiin ja ravitseviin siemeniin.

Seesaminsiemenet eivät todennäköisesti ole säilyneet niin kauan, että niitä löytyisi arkeologisten kaivausten aikana, koska niiden öljypitoisuus on suuri ja ne palavat helposti. Niiden jäänteitä on kuitenkin löytynyt historiallisilta ajoilta peräisin olevista paikoista, kuten Pohjois-Kreikan Chalkidikin niemimaalla sijaitsevasta, 300-luvulta eKr. peräisin olevasta muinaisesta Olynthoksesta. Toisin kuin arkeologien rajalliset löydökset, muinaiset lähteet antavat runsaasti tietoa seesaminsiementen käytöstä ja sisältävät lukuisia reseptejä, jotka ovat osoitus siementen suosion pysyvyydestä.

Seesamin mainitsevat runoilijat Alkman, Solon ja Stesikhoros (600–500-luvuilla eKr.), ja viittaukset siihen lisääntyivät myöhemmissä muinaisissa teksteissä. Theofrastos (300-luvulla eKr.) lukee Kasvioppi-teoksessaan seesamin kesän satokasvien joukkoon ja luettelee useita lajikkeita. Hän mainitsee muun muassa lajikkeen, joka tuottaa makeita siemeniä. Sekä kaiverruksista että papyruksista löytyy yhdyssanoja, joissa seesami on yhtenä osana. Teksteissä mainitaan seesamilla kauppaa käyneitä henkilöitä tai paikkoja, joissa seesamia viljeltiin, ja jopa laskuja ja kirjanpitoa seesamista sekä seesamin istutus- ja tuotantopaikoista. Tietojen runsaus osoittaa, kuinka tärkeä tämä satokasvi oli, puhumattakaan siitä, missä määrin sillä käytiin kauppaa.

Varhaisin viittaus seesamiin, doorilainen sana sasamon, löytyy runoilija Alkmanin (600-luvulla eKr.) säkeestä, jossa se sisällytetään häitä tai muita juhlia varten valmistettavan leivän aineksiin. Stesikhoros kutsuu seesamista valmistettua leivonnaista doorilaisella sanalla sasamis, joka olisi ollut sesamis Attikan alueen murteella. Sana esiintyy usein muinaisissa runoissa, ja se tarkoittaa todennäköisesti samaa kuin yhtä yleinen sana sesame, joka löytyy Aristofaneen Rauha-teoksesta. Toinen muinainen leivonnainen tunnettiin nimellä sesamous, ja Aristofanes mainitsi sen Naistenjuhla-komediassaan. Sanoilla melipekton ja kopte sesamis tarkoitetaan hunajasta ja seesamista valmistettuja leivonnaisia, jälkimmäisessä herkussa siemenet jauhettiin. Nämä herkut olivat todennäköisesti samanlaisia kuin nykypäivän pasteli- ja jouluseesamipiirakat. Lisäksi Filoksenos (400–300-luvuilla eKr.) kuvaa seesaminsiementen paistamisprosessia, jotta niitä voitiin käyttää leivonnaisissa hunajan kanssa, ja mainitsee eräänlaiset fritterit, joissa oli seesamia ja juustoa.

Seesami on edelleen laajalti suosittua Kreikassa, ja sitä käytetään pääasiassa pastelin, samousades-baklavarullien ja seesamipiirakan kaltaisten herkkujen valmistukseen. Sitä ripotellaan myös kreetalaisen xerotiganan päälle, ja se on merkittävä ainesosa joissakin maan osissa hääjuhlissa tarjoiltavissa makeisissa.