Villipäärynät (gkortza)

Kuva 1. Hiiltyneitä kokonaisia villipäärynöitä Dikili Tashin neoliittisen kauden asutuskeskuksesta, 4300 eKr. Teoksesta S.M. Valamoti 2023, Plant Foods of Greece, University of Alabama Press. Valokuva: S.M. Valamoti.

Soultana-Maria Valamoti, Professor, School of History and Archaeology, Aristotle University of Thessaloniki

Villipäärynäpuut – jotka tunnetaan Kreikan maaseudulla nimellä gkortzies – ovat monivuotinen osa Kreikan luontoa ja ne kasvavat pensaikoissa tai peltojen keskellä. Niiden runsaat lehvästöt tarjoavat viilentävän varjon kesällä ja hämmästyttävän aromaattiset hedelmät aarteen marraskuussa. Villipäärynöiden arkeologisia jäännöksiä on löydetty esihistoriallisista kohteista ympäri Kreikkaa. Tunnetuin niistä on ehkä Dikili Tashin neoliittikauden kylä Kavalassa lähellä muinaista Philippiä. Sieltä löydettiin suuri villipäärynöillä täytetty astia talosta, joka paloi maan tasalle noin vuonna 4300 eKr. Kyseisen talon neoliittisen kauden asukkaat olivat säilöneet hedelmän ennen tulipaloa, jolloin löydös säilyi maakerroksissa.

Villipäärynäpuu Palaiokastron kylän ulkopuolella, Chalkidiki, marraskuu 2024. Kuva: S.M. Valamoti

Varhaisin kirjallinen maininta villipäärynäpuista antiikin Kreikassa löytyy Odysseiasta (700-luvulla eKr.) terminä άχερδος. Puut tunnettiin myös nimellä αχράς. 300-luvulla eKr. elänyt kirjoittaja Theofrastos kertoo Kasvioppi-teoksessaan puun ominaisuuksista ja erottelee villipäärynöiden alanko- ja vuoristolajikkeet. Hän myös toteaa, että ensiksi mainituista saadaan parempia hedelmiä ja puutavaraa. Sofokles (400-luvulla eKr.) kuvailee villipäärynää vaikuttavaksi puuksi, joka on täynnä piikkejä. Oidipus Kolonoksessa -teoksessaan hän puolestaan käyttää sitä maamerkkinä. Odysseiassa Eumaios-sikopaimenen kuvaillaan käyttävän villipäärynän piikikkäitä oksia rakentaessaan aitauksen sioilleen. 300-luvulla eKr. kirjoittanut Theokritos puolestaan toteaa, että siitä saadaan erinomaista polttopuuta. Aristofanes (400–300-luvuilla eKr.) mainitsee villipäärynäpuun hedelmän Naisten kansankokous -komediassaan, jossa vitsaillaan villipäärynöiden liiallisen syömisen aiheuttamasta ummetuksesta. Homeroksen jälkeen villipäärynöihin on viitattu melko usein erityisesti komediakirjallisuudessa. Aristofaneen maininnan lisäksi myös Menanderin Ärmätti-teoksessa kuvataan elävästi vanhaa päähenkilöä, jonka lingosta loppuvat kivet, minkä jälkeen hän käyttää ammuksina villipäärynöitä, kielien hedelmän kovuudesta. Theofrastoksen mukaan villipäärynät kypsyivät syksyllä tai talvella ja tuoksuivat enemmän kuin jalostetut lajikkeet. Komediakirjailija Nikofonin (400–300-luvuilla eKr.) tekstikatkelmassa mainitaan, että niitä myivät αχραδοπώλες (kauppiaat). Muualla niiden ominaisuuksia kuvaillaan syöntitavasta riippuen: kypsillä talvipäärynöillä oli Hippokrateen ruokavaliota käsittelevän teoksen mukaan laksatiivisia ominaisuuksia, kun taas kypsymättöminä ne olivat karvaita.

Villipäärynöitä, jotka on kerätty villipäärynäpuusta Palaiokastron kylän ulkopuolella, Chalkidiki, marraskuu 2024. Kuva: S.M. Valamoti

Nykypäivänä villipäärynöitä ei juurikaan ole myytävänä. Ne kuitenkin tunnetaan kaikkialla Kreikassa, ja monilla maan alueilla asukkaat keräävät ja käyttävät niitä. Esimerkiksi Grevenan alueella valmistetaan eräänlaista villipäärynäsiirappia. Resepti on kuitenkin vaarassa kadota viimeisen hedelmän perinteisiin käyttötarkoituksiin tutustuneen sukupolven myötä.