Olut

Soultana-Maria Valamoti

Kreikka ja helleeninen maailma yleisesti on yhdistetty viinitarhoihin ja viiniin jo muinaisista ajoista lähtien. Arkeobotanisten löytöjen perusteella viinirypäleitä on viljelty ja niistä on tuotettu alkoholijuomaa Egeanmeren alueella viidenneltä vuosituhannelta eKr. lähtien. Toinen juoma, jonka juuret ulottuvat esihistoriallisiin aikoihin saakka, on olut. Sitä ovat nauttineet niin Välimeren alueen kuin Lähi-idänkin kansat, kuten egyptiläiset ja sumerilaiset. Arkeologiset löydökset ja kirjallisuuslähteet tukevat laajalle levinnyttä näkemystä, jonka mukaan viini on olennainen osa kreikkalaista kulttuuria. Viini ja sen suojeluspyhimys, viinin jumala Dionysos, mainitaan jo mykeneläisen kulttuurin aikaisissa lineaari-B-kirjoitusjärjestelmällä kirjoitetuissa kivitauluissa. Sumerilaiset sen sijaan viittasivat usein olueen ja sen ainesosiin sekä omaan oluen ja oluenvalmistuksen jumalattareensa Ninkasiin.

Kuva 1. Hiiltyneitä maltaita Argissasta, Thessaliasta, 2. vuosituhannen eKr. ensimmäiseltä puoliskolta. Kuva teoksesta Valamoti, S.M. 2023, Plant Foods of Greece: a Culinary Journey to the Neolithic and Bronze Ages. University of Alabama Press.

Koska muinainen Kreikka sijaitsi lähellä kansoja, joilla oli tietoa oluenvalmistuksesta ja jotka nauttivat kyseistä juomaa säännöllisesti, ei pitäisikään olla mikään yllätys, että olut on mainittu myös muinaisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa. Kreikkalaisilla oli oluelle omia termejään, kuten vrytos ja krithinos oinos, joista jälkimmäinen tarkoittaa ohrasta valmistettua viiniä. Olueen on viitattu muinaisen historioitsijan Ksenofonin Anabasis-teoksessa (400–300-luvuilla eKr.) sekä Aristoteleen (300-luvulla eKr.) tekstissä. Muinaisten kreikkalaisten olutviittauksien tärkein lähde on kuitenkin Athenaios (100–200-luvuilla jKr.) ja hänen teoksensa Deipnosophistae. Antiikin lyyrinen runoilija Arkhilokhos totesi, että traakialaiset ja fryygialaiset joivat olutta. Viittauksia kyseiseen juomaan löytyy myös Aiskhyloksen (500–400-luvuilla eKr) ja Sofokleen (400-luvulla eKr.) runosäkeistä. Kreikkalaisissa kirjallisuuslähteissä olut on liitetty egyptiläisiin. Esimerkiksi Hekataios Miletoslainen (500–400-luvuilla eKr.) toteaa, että he valmistivat juomaa murskaamalla ohraa. Historioitsija Herodotos (400-luvulla eKr.) puolestaan kuvaa egyptiläisten juomaa olutta eräänlaiseksi ohrasta valmistetuksi viiniksi.

Kuva 2. Kosteuden aiheuttamaa itämistä ohranjyvissä. Oluen pääraaka-aineen maltaiden tuottamiseksi viljat on jätetty itämään noin seitsemäksi päiväksi, minkä jälkeen ne on lämpökäsitelty, jotta ne eivät verso. Kuva: S.M. Valamoti, 2021.

Kreikasta on löytynyt runsaasti arkeobotanisia todisteita viljan jyvistä, jotka ovat oluenvalmistuksen pääainesosa, 7. vuosituhannelta lähtien. Aivan viime aikoihin saakka ei kuitenkaan ollut löydetty viitteitä siitä, että näitä siemeniä olisi käytetty oluen valmistukseen. Painopiste olikin voimakkaasti viinissä, jonka valmistuksesta on arkeobotanisissa tutkimuksissa löytynyt runsaasti näyttöä. Tilanne kuitenkin muuttui vuonna 2018, kun Giannitsan Archontikon ja Thessalian Argissan kaivauksilla tehtiin merkittäviä löydöksiä: hiiltyneitä maltaita, eli itäneitä viljan siemeniä, jotka olivat oluenvalmistusprosessin ensimmäinen ja tärkein vaihe. Nämä löydökset ovat peräisin 2. vuosituhannen eKr. ensimmäiseltä puoliskolta. Niiden kanssa löydettiin erityisiä astioita ja useita savikuppeja, mikä on selvä osoitus siitä, että olutta valmistettiin pronssikauden Kreikassa. Vaikka tällaiset löydökset ovatkin harvinaisia, ne kuitenkin paljastavat, että Kreikan esihistoriallisina aikoina on ollut saatavilla runsaampi määrä alkoholijuomia kuin viime aikoihin saakka on uskottu.

Itse asiassa nyky-Kreikassa on runsaasti pienpanimoita, joista jokainen tuo panoksensa maan kulinaristiseen monimuotoisuuteen laadukkailla, mauiltaan ja aromeiltaan vaihtelevilla tuotteilla. Esimerkiksi Egeanmeren alueen Tinoksen, Santorinin ja Evian saarilla, Joonianmeressä sijaitsevalla Korfulla sekä useilla Manner-Kreikan alueilla, kuten Makedonialla, Thessalialla ja Peloponnesoksella, on omat olutlajikevalikoimansa. Vaikka olut onkin liitetty ensisijaisesti muihin Euroopan ja Välimeren alueisiin, sillä on pitkät perinteet myös Kreikassa. Todennäköisimmin sen valmistuksen ovat aloittaneet esihistoriallisina aikoina Levantin alueen kansat.