Viinikeksit

Soultana-Maria Valamoti

Vehnä ja viini ovat olleet kreikkalaisen keittiön perusraaka-aineita jo ammoisista ajoista lähtien. Kreikassa on viljelty useita viljalajikkeita 7. vuosituhannelta eKr. lähtien, minkä osoittavat maan esihistoriallisista asutuskeskuksista löytyneet hiiltyneet jäämät. Yksijyväisvehnä, emmervehnä ja Timopheevii-vehnä, puhumattakaan tavallisesta vehnästä ja durumvehnästä sekä ohrasta, muodostivat kreikkalaisen ruokavalion perustan vuosituhansien ajan. Näiden viljojen rinnalla viinitarhoissa viljeltiin järjestelmällisesti viinirypäleitä: alun perin villinä kasvaneet rypäleet jalostettiin viljelyyn ajan mittaan. Arkeologiset löydökset osoittavat, että 5. vuosituhannelta eKr. lähtien Pohjois-Kreikassa kasvatettiin riittävästi rypäleitä punaviinin tuotantoa varten. Eräs todiste tästä on suuri määrä rypäleiden siemeniä ja mäskiä, jotka löydettiin neoliittikauden talosta, joka tuhoutui tulipalossa noin vuonna 4 300 eKr. Vehnä ja viini olivat edelleen merkittävässä asemassa pronssikaudella. Elintärkeinä tuotteina ne näkyivät usein mykeneläisten palatsien taloudellisissa tiedoissa, jotka oli kaiverrettu lineaari-B-kirjoitusta sisältäviin kivitauluihin.

Kuva 1. Yksinkertaiset ainesosat, maukkaat ruoat: yksijyväisvehnästä tehdyt jauhot, rypälemelassi, lipeä ja oliiviöljy. Kuva: S.M. Valamoti, Chalkidikin vuoristo, 2011.

Historiallisina aikoina muinaiset kreikkalaiset kirjailijat viittasivat usein vehnään ja viinirypäleisiin. He kuvailivat lukuisia vehnäpohjaisia reseptejä sekä rypälepohjaisia tuotteita, kuten viiniä, viinietikkaa ja melassia. Viini ja viljat mainitaan jo Homeroksen Ilias-teoksessa 700-luvulla eKr. ruokavalion perustarvikkeina, jotka antavat voimaa ja rohkeutta. Nämä kaksi peruselintarviketta esiintyvät yhdessä myös Arkhilokhohksen (600-luvulla eKr.) tekstissä, jossa kuvataan sotilaiden ottaneen leipää ja viiniä mukaan taisteluun. Muinaisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa on todella huimaava valikoima viljoihin ja rypäleisiin pohjautuvia reseptejä, joista kenties kiehtovin on näiden kahden yhdistelmä nimeltä oinoutta. Se löytyy Aristofaneen (400–300-luvuilla eKr.) teoksesta Plutus, ja sen on tulkittu olevan makea herkku, joka valmistetaan jauhoista, viinistä ja oliiviöljystä. Myöhemmin Athenaios (100–200-luvuilla jKr.) kuvailee samankaltaista kreetalaista leivonnaista, jota hän kutsuu nimellä glykinas teoksessaan Deipnosophistae.

Reseptin valmistustapaa koskevia yksityiskohtia on säilynyt niukasti, mutta ainesosien yhdistelmä muistuttaa perinteisiä jauhoista ja viinistä valmistettavia keksejä tai kakkuja, kuten Manner-Kreikassa ja rannikolla leivottavia methysmena-keksejä tai viinikeksejä. Nykyisin nämä leivonnaiset makeutetaan yleensä sokerilla, mutta muinaiset kreikkalaiset käyttivät todennäköisesti rypälemäskiä tai hunajaa.