Punamarjakanukka

Soultana-Maria Valamoti

Punamarjakanukka kasvaa kotoperäisenä sekä Kreikassa että muualla Euroopassa. Punamarjakanukan arkeobotanisia jäännöksiä, erityisesti niiden kiviä, on löytynyt Länsi-Makedoniassa sijaitsevasta neoliittisen kauden asutuskeskuksesta Mavropigi-Filotsairista. Alueen on ajoitettu olevan peräisin noin 7. vuosituhannen eKr. puolivälistä. Vaikka arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt vain vähän punamarjakanukan marjoja, on lähes varmaa, että esihistorialliset asukkaat keräsivät niitä säännöllisesti. Suuri määrä puun marjoja löydettiin Anargyroista Florinan neljän järven alueella sijainneesta asutuskeskuksesta, jossa ne säilyivät vettymisen ansiosta. Ne ovat todiste siitä, että esihistoriallisen Makedonian asukkaat tunsivat kyseisen marjan ja keräsivät sitä säännöllisesti.

Punamarjakanukkaa tarkoittava muinainen sana, κράν(ε)ια, on lähes identtinen nykykreikan vastineensa kanssa. Se esiintyi muinaisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa jo 700-luvulla eKr. ja Homeroksen eeppisissä runoelmissa. Iliaassa mainitaan ”tanyfloion kraneian” (punamarjakanukka ja sen sileä tai ohut kuori), kun taas Odysseiassa Kirke-noita muutti Odysseuksen miehistön sioiksi syöttämällä heille punamarjakanukan ja tammenterhojen sekoitusta. Punamarjakanukan puusta valmistettuihin aseisiin viitataan usein, esimerkiksi jo homeerisessa hymnissä Hermekselle, joissa mainitaan keihäs (v. 460, kraneinon akontion). Monet 400-luvun eKr. kirjailijat kuvasivat punamarjakanukasta tehtyjä aseita:, esimerkiksi eräs Euripideen tekstin katkelma mainitsee siitä valmistetun jousipyssyn (ja Herodotos kertoo lyykialaisista jousipyssyistä), ja Ksenofon kuvaa muita heittoaseita (joita persialaiset käyttivät Hellenika-, Kyyroksen kasvatus – ja Hevostaito -teosten mukaan) ja metsästysvälineitä (Metsästyskirja). Historioitsija Ktesias (400–300-luvuilla eKr.) kuvaa intialaisten käyttämiä, punamarjakanukasta valmistettuja metsästysvälineitä erityisen kestäviksi (κρανείας δέ ἐστι ταῦτα, ίσχυρἀ ἄγαν). Tämän vahvistaa myös Theofrastos (Kasvioppi), ja Pausanias (100-luvulla jKr.) on samaa mieltä kirjoituksessaan Kreikan kuvaus. Erään kuvauksen mukaan kreikkalaiset rakensivat Troijan hevosen Apollon pyhästä lehdosta kaadetusta punamarjakanukan puusta, mikä nostatti jumalten vihan.

Kuva 1. Cholomonista, Taxiarchiksen alueelta Chalkidikin vuoristosta kerättyjä punamarjakanukkoja, syyskuu 2021. Kuva: S.M. Valamoti

Klassisessa kirjallisuudessa viittaukset punamarjakanukkaan ovat melko vähäisiä, mikä pätee myös laajemmin termeihin kranon (joka tarkoittaa punamarjakanukkakasvia) ja kran(e)ion. Esimerkiksi yllä mainitussa Odysseian tarinassa punamarjakanukoihin viitataan termillä ”καρπόν κρανείης”, kun taas komedioissa, joissa viitattiin usein ruokiin, kyseinen puu – eivät sen marjat – sisällytettiin luetteloon jo 200-luvulla eKr. Anaxandrideen tekstissä. Tämä osoittaa, että vaikka punamarjakanukkapuu ja sen marjat tunnettiin laajalti, viimeksi mainitut eivät olleet erityisen suosittuja ruokana. Toinen osoitus tästä on se, kuinka harvoin punamarjakanukka marjoineen mainittiin lääketieteellisessä kirjallisuudessa. Ainoa, joka kertoo hiukan tarkemmin punamarjakanukan lääketieteellisistä ominaisuuksista, on 100-luvulla elänyt kirjoittaja Galenos, joka omistaa niille kokonaisen luvun teoksessaan Ruoka-aineisiin sisältyvistä kyvyistä.

Theofrastos viittaa punamarjakanukan kasvitieteellisiin ominaisuuksiin Kasvioppi-teoksessaan, kun taas Kasveja koskevia syitä -teoksessaan hän mainitsee, että puu sopii huonosti viljeltäväksi ja että sen marjoista tulee sitä vähemmän makeita, mitä enemmän sitä kastellaan ja lannoitetaan.

Nykyisin punamarjakanukasta valmistetaan pääasiassa liköörejä ja marmeladeja. Reseptejä löytyy keittokirjoista, jotka kattavat tiettyjen alueiden, kuten Pontoksen tai Länsi-Makedonian (esim. Florina, Kozani), ruokakulttuurin. Punamarjakanukasta valmistettuja likööreitä ja marmeladeja voi ostaa myös erilaisilta maatalousosuuskunnilta ja kotitekoisina erityisesti Almopian, Vermion, Pierian ja Serresin alueilta Makedoniasta, Keski-Kreikan Evrytaniasta sekä Traakian ja Thessalian eri alueilta. Punamarjakanukka on sesonkituote, jota myydään kypsänä paikallisilla maaseutumarkkinoilla niillä alueilla, joilla sitä kasvaa villinä.