Lupiinit

Soultana-Maria Valamoti

Toisin kuin muut palkokasvit, lupiinit eivät ole olleet osa Kreikan viljelykulttuuria sen alkuajoista lähtien. Neoliittisten alueiden arkeologisissa kaivauksissa ei ole nähty todisteita lupiineista, eikä niitä ole myöskään löydetty tätä seuranneen noin tuhat vuotta kestäneen pronssikauden ajalta. Poikkeuksena on Akrotirin löydös Santorinin saarella, jossa lupiineja löytyi sekoitettuna santorinilaisiin härkäpapuihin. Näin ollen lupiinit eivät liittyneet linssin ja Lathyrus clymenumin kaltaisten palkokasvien joukkoon antiikin Kreikan viljelykulttuurissa ennen kuin paljon myöhemmin.

Antiikin kreikkalaiset kutsuivat lupiinia nimellä thermos. Sana esiintyy usein antiikin teksteissä, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että arkeobotanisia lupiinilöydöksiä on esihistorialliselta ajalta vain vähän. Varhaisin viite löytyy Corpus Hippocraticumista (500–400 eKr.), jossa lupiineja kuvataan palkokasveista vähiten haitallisiksi. Samat tekstit väittävät, että lupiinit voimaannuttavat ja lämmittävät kehoa, mutta niistä voidaan tehdä kevyttä ja raikastavaa ruokaa prosessoimalla. 400-luvulta eKr. peräisin olevan komedian otteiden mukaan lupiinit olivat suosittu ruoka ihmisten keskuudessa. Kasvin siementen erityisen katkeran maun vuoksi antiikin teksteissä ne kehotettiin liottamaan, jotta niistä saatiin makeita ja syömiskelpoisia. Värikkäimmin tätä prosessia kuvailee 300–400-luvulla eKr. kirjoittanut stoalaisfilosofi Zenon Kitionilainen, joka vertasi humaltunutta käytöstään katkeriin lupiininsiemeniin: ne pehmenevät, kun niitä liotetaan vedessä, kuten hänenkin tuikea luonteensa usein pehmeni vain silloin, kun hän joi viiniä. 200-luvulta eKr. peräisin olevan kaiverruksen mukaan lupiinit olivat Ateenassa kauppasääntelyn alaista tavaraa. Polemonin (300–200-luku eKr.) mukaan Spartassa kasvi tunnettiin nimellä lysilaides. Historioitsija Molpiksen 200–100-luvulla eKr. kirjoittamassa teoksessa mainitaan lupiinit spartalaisen kopis-juhlaillallisen yhteydessä: muiden ruokien ohella illallistajat pääsivät maistelemaan myös lupiinia. Kyynisen filosofi Kratiksen (n. 400–300-luvulla eKr.) mukaan vapaus oli kykyä kantaa kourallista lupiineja mukanaan ja olla välinpitämätön kaikkea kohtaan.

Kaikesta tästä huolimatta ei tiedetä varmasti, milloin lupiinit tulivat osaksi antiikin Kreikan ruokavaliota. Makedonian alueella sijaitsevalla Verginan Akropoliksella tehdyssä arkeobotanisessa tutkimuksessa tästä n. 200–100-luvulta peräisin olevasta kaupungista on löydetty hiiltyneitä lupiineja, mikä on osoitus niiden leviämisestä sekä Pohjois- että Etelä-Kreikkaan. Nykypäivänä lupiineja viljellään melko pienessä mittakaavassa Manissa, jossa ne varastoidaan säkkeihin ja liotetaan vedessä useita päiviä katkeran maun poistamiseksi. Lupiineja syödään usein paaston aikana, erityisesti paaston aloittavana maanantaina.