Lathouri-salaatti – Kreetan kamplies tai papoules

Soultana-Maria Valamoti

Kreikan esihistoriallisten ja historiallisten yhteiskuntien ensisijaisena proteiininlähteenä käytettyjä palkokasveja viljeltiin monia eri lajeja. Tämä käy ilmi sekä muinaisilta asutusalueilta löytyneiden hiiltyneiden palkokasvien siementen jäänteistä että antiikin kreikkalaisten tekstien viittauksista. Myöhäisen pronssikauden aikaisissa, lineaari-B-kirjoituksella tehdyissä savitauluissa palkokasveja ei mainita. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että mykeneläiset palatsit olivat kiinnostuneita vain hyvin erityisistä viljelykasveista, kuten viljoista, pellavasta ja hedelmäpuista, kuten viikuna-, rypäle- ja oliivipuista. Silloinkin erilaisia palkokasveja kuitenkin viljeltiin, minkä osoittavat esimerkiksi Knossokselta löytyneet hiiltyneet palkokasvien jäänteet. Ehkäpä muinaisissa kreikkalaisissa kirjoituksissa esiintynyt palkokasvien yhdistäminen tavallisten ihmisten jokapäiväisiin aterioihin voidaan liittää maataloustuotannon organisointiin ja mykeneläisten palatsien talouteen sekä kyseisen ajan käsityksiin siitä, mitkä olivat tärkeitä maataloustuotteita.

Yleisimmät tavat nauttia palkokasveja olivat keitot tai paksut puurot, kuten muinaisista kirjoituksista käy ilmi. Kirjoituksissa on myös jonkin verran viittauksia palkokasvien jauhamiseen leivän valmistamista varten tai siementen paahtamiseen välipalaksi, josta muinaiset kreikkalaiset käyttivät nimitystä tragimata. Joskus siemeniä syötiin pehmeinä ja makeina ennen kypsymistä, tragimata-pikkupurtavana viinin kera.

Erityisen mielenkiintoisen viittauksen palkokasvien käyttöön on tehnyt Theofrastos, joka eli 300–200-luvuilla eKr., teoksessaan Kasveja koskevia syitä. Tässä teoksessa hän kirjoittaa, että ochroksen pehmeitä palkoja syötiin ruokana. Tämä palkokasvi vastaa todennäköisesti nykypäivän limnoslaista afkosta (Lathyrus ochrus, kyproksennätkelmä). Vuosisatoja Theofrastoksen ajan jälkeen tätä muinaista ruokailutapaa noudatetaan edelleen Kreetan saarella, jossa tätä samaa kyproksennätkelmää, Lathyrus ochrusta, kylvetään puutarhoihin ja syödään salaattina. Pehmeitä versoja tarjotaan pöydässä karkean suolan kera, ja kyytipojaksi tarjotaan lasillinen rakia. Nykyisin tämä ruokalaji tunnetaan nimellä kamplies tai papoules. Voisiko olla, että kreetalaisessa sanassa kamplies kuuluu kaikuja muinaisesta sanasta kaulos, joka tarkoitti kasvin pehmeitä versoja? Tämä ruokalaji on Kreetalla niin suosittu, että entisaikoina, kun kyproksennätkelmää (Lathyrus ochrus) viljeltiin Limnoksella laajalti, siemeniä vietiin laivalla Limnokselta Kreetalle. Näin kreetalaiset pystyivät viljelemään ja syömään kyproksennätkelmää salaatin tavoin – yksinkertaisena, kausiluonteisena ruokalajina, jolla on vuosisatoja vanhat perinteet ja juuret antiikissa, ellei vieläkin pidemmällä.

Kuva 1. Tarjoiltuja kyproksennätkelmän (Lathyrus ochrus) palkoja
(Kuva: Niki Saridaki, teoksesta Food Crops in Ancient Greek Cuisine: an archaeobotanical and textual study, Valamoti, Fyntikoglou, Symponis 2022, University Studio Press)