Viinin rooli luostariruokavaliossa

Viinin merkitys luostarielämässä on helppo ymmärtää, koska sanoja wine ja vine käytetään monesti uskonnollisissa vertauskuvissa ja ne mainitaan usein pyhissä kirjoituksissa.

Viinillä on tärkeä ja monitahoinen rooli luostariruokavaliossa teologisesta, ravitsemuksellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta.

Tarkemmin sanottuna nama tai anama, joiksi viiniä myös kutsutaan, symboloi Kristuksen verta ja uhrauksia ja on siten olennainen osa ehtoollista. Makea ja punainen viini valmistetaan yleensä valikoiduista mustista rypäleistä erityisellä menetelmällä. Viiniä käytetään erilaisissa ortodoksisen kirkon riiteissä, kuten vihkimisessä, mikä lisää sen henkistä luonnetta.

Itse asiassa viini on ollut Välimeren ruokavalion peruspilareita jo antiikin ajoista lähtien. Athoslaisella ja laajemmalla luostariruokavaliolla onkin paljon yhteistä Välimeren ruokavalion kanssa, vaikka myös eroavaisuuksia löytyy. Athoslaiset munkit ovat yleensä kala-kasvissyöjiä ja syövät paastonajan ruokaa ilman oliiviöljyä 150–180 päivänä vuodesta. Paaston ulkopuolella he syövät yleensä kalaa, maitotuotteita ja kananmunia.

Munkkien mielestä viini on jumalallinen lahja, jota pitää nauttia kunnioittavasti ja maltillisesti. Tästä syystä sitä juodaan muina kuin paastopäivinä sekä juhla-aterioilla. Samat rajoitukset koskevat luostarin vierailijoita.

Athos-vuoren luostareissa viiniä juodaan kuitenkin erityisen rituaalin mukaan, jota munkit edelleenkin noudattavat. He istuvat pöydän ääressä ja apotti iskee pientä kelloa, mikä kertoo aterian alkamisesta sekä ruoan ja juoman siunaamisesta. Pian sen jälkeen toinen tällainen äänimerkki merkitsee sitä, että munkit ja heidän vieraansa voivat alkaa juoda. Kelloa lyödään kolmannen kerran aterian päättyessä. Luostareissa ateriat kestävät 20 minuutista puoleen tuntiin, jotta munkeille ei aiheudu syömisestä ja viininjuonnista häiriötä.

Viinin viljelyllä ja kulutuksella on aina ollut merkittävä asema luostarielämässä. Luostarien viinintuotannossa perinteiset menetelmät ovat säilyneet vuosisatojen ajan. Monet luostarit ovat itse asiassa viime vuosina parantaneet merkittävästi viiniensä laatua ja tuottaneet kadehdittuja ja erittäin haluttuja vuosikertoja.

Viini on luomus, ja kuten Daavidin psalmissa sanotaan ”viini […] ilahduttaa ihmisen sydämen.” Ei siis olekaan ihme, että viinillä on oma suojeluspyhimyksensä Kreikan ortodoksikirkossa: Agios Tryphonas, viinikauppiaiden suojelija, jota juhlitaan 1. helmikuuta viininvalmistuksessa tärkeimmän kauden eli karsimiskauden alkaessa.